Mitä vapaamuurarius on

Mitä vapaamuurarius on

Vapaamuurarius on moraalijärjestelmä ja elämäntaidon oppi.

Perussääntömme määrittelee tarkoituksen näin:

”Suomen vapaiden ja oikeutettujen muurarien järjestön tarkoituksena on muinaisaikaisen vapaamuurariperinteen säilyttäminen sekä sen mukaan vapaamuurarien ohjaaminen omaksumaan ja käytännössä noudattamaan arvokkaita eettisiä periaatteita ja moitteetonta elämäntapaa sekä suhtautumaan veljeyden ja avuliaisuuden vaatimusten mukaan lähimmäisiinsä.”

Vapaamuurarius on levinnyt kaikkiin maanosiin. Huolimatta vapaamuurariuden laajasta levinneisyydestä siitä tiedetään järjestön ulkopuolella sangen vähän. Tämä on seurausta siitä, että olemme halunneet pitää rituaalimme näkymättömissä ulkopuolisilta. Tästä on seurannut, että ulkopuoliset ovat esittäneet mitä moninaisimpia ”paljastuksia” toimintamme luonteesta.

Rituaalin salaaminen ei ole itsetarkoitus. Käytämme rituaalia veljien opettamisessa. Opetuksemme kohdistuu asenteisiin ja tunteisiin, ei niinkään tietoon. Koska asenteet muuttuvat hyvin hitaasti, opetuksessamme käytetään rituaalia, symboleja ja vertauskuvia. Niiden syvin merkitys on saavutettavissa vain rituaaliin osallistumisen kautta.

Vaikka tapamme opettaa on kätketty ulkopuolisilta, opetuksemme sisältö on täysin julkista. Opetamme yleisesti hyväksyttyjä hyveitä, moraalia ja etiikkaa. Mitään erillistä vapaamuurarimoraalia ei ole olemassa. Sen vuoksi sellaisetkin ihmiset, jotka eivät ole vapaamuurareita, voivat elää samoja korkeita moraalisia periaatteita noudattaen.

Olemme pyrkineet lisäämään avoimuutta toimintaamme. Meillä ei ole mitään syytä salata vapaamuurariuttamme. On kuitenkin jokaisen veljen oma asia, haluaako hän kertoa olevansa vapaamuurari vai ei. Monet pitävät vapaamuurariutta niin yksityisenä asiana, etteivät halua siitä julkisesti puhua.

Toiminnastamme esitetyt käsitykset ovat usein epäluulon, tietämättömyyden ja tahallisen väärinymmärtämisen värittämiä. Vapaamuurariutta on pidetty epäilyttävänä puuhailuna, johon sisältyy kansainvälistä poliittista vehkeilyä tai sellaisia hämäräperäisiä menoja, jotka eivät sovi kunnialliselle ihmiselle. Yleinen käsitys on, että vapaamuurarius on hyvä veli -verkosto, joka pyrkii edistämään veljien itsekkäitä valta- ja muita hyötymispyrkimyksiä. Tällainen on säännöissämme jyrkästi kielletty.

Vapaamuurariudella ei ole yhteiskunnallisia tavoitteita eikä ohjelmia. Se ei suosi mitään poliittista suuntausta. Vapaamuurariuden ainoa päämäärä on ohjata ja kasvattaa jäseninä olevia miehiä tulemaan ihmisiksi, joita ohjaa pyyteetön lähimmäisen rakkaus.

Suomalaisen vapaamuurariuden arvot ovat aatteellisuus, veljeys, avuliaisuus, avoimuus ja suvaitsevaisuus. Ne nousevat neljästä antiikin hyveestä, jotka ovat harkitsevuus, rohkeus, oikeudenmukaisuus ja kohtuullisuus, joiden opettelu on keskeinen osa vapaamuurariutta.

 

Historiallinen ja henkinen maaperä

Nykyaikainen vapaamuurarius on kehittynyt keskiaikaisista rakentajien veljeskunnista Englannista. Näiden alkuperästä on säilynyt vanhoja legendoja ja tarinoita. Rakentajaveljeskunnat syntyivät kristinuskon alkaessa levitä Välimeren maista muuhun Eurooppaan.

Kristinuskon leviämisestä seurasi valtava rakennustehtävä kirkkojen ja luostarien pystyttämisessä uusiin maihin. Keskiajan rakentajien suuria tehtäviä olivat kirkollistenrakennusten ohessa myös kaupunginmuurien ja ruhtinaiden palatsien rakentaminen.

Tämä rakentaminen ei ollut pelkästään ammattityötä, vaan se nähtiin myös ihmisen sielun kehittämistä palvelevana tehtävänä. Temppelien rakentaminen on nähty myös näkyvän maailman ja ihmisten vertauskuvallisena pyrkimyksenä yhteyteen Jumalan kanssa.

Englannissa näitä rakentajaveljeskuntien jäseniä alettiin kutsua vapaamuurareiksi. Tämä nimitys esiintyy säilyneissä kirjallisissa lähteissä ensi kerran vuonna 1376. Sen alkuperästä on esitetty useita teorioita. Freestone on yleisnimitys pehmeille sedimenttikivilaaduille, joita oli helppo työstää rakennuskiviksi. Niistä hakattiin myös rakennuksen julkisivun koristellut kuvat. Freestonemason oli kivenhakkaaja, joka suoritti tätä suurinta ammattitaitoa vaativaa työtä. Tästä nimityksestä muotoutui sitten nimitys: freemason.

Englannissa alkoi 1600-luvun puolivälissä vapaamuurarilooseihin liittyä muitakin kuin rakennusammattimiehiä. Tähän syynä se, että loosien suojassa saatettiin rauhassa keskustella ajan suurista kysymyksistä.

Nykyaikaisen vapaamuurariuden kehitys

Ensimmäinen suurloosi, neljän loosin yhteinen hallintoelin, perustettiin Lontoossa 1717. Lontoolainen teologi James Anderson laati vanhojen loosimääräysten pohjalta perussäännön, joka hyväksyttiin 1723. Se on vieläkin kaikkien vapaamuurarijärjestöjen perussääntöjen pohjana. Vapaamuurarius levisi nyt nopeasti Englannissa sekä sen alusmaihin ja manner-Eurooppaan.

James Andesonin vuonna 1723 kokoaman perussäännön kansilehti.

Vapaamuurariudella oli 1700-luvulla vaikutus vapauden ja inhimillisyyden aatteiden leviämiseen. Vapaamuurareilla on ollut merkittävä rooli Yhdysvaltain perustuslain laatimisessa, orjuuden lopettamisessa ja ihmisoikeuksien julistuksen antamisessa. Benjamin Franklin ja George Washington olivat vapaamuurareita.

Preussin kuningas, vapaamuurari Fredrik Suuri poisti kidutuksen yleisestä oikeuskäytöstä. Useat 1800-luvun tunnetut vapaustaistelijat Euroopassa ja Etelä-Amerikassa olivat vapaamuurareita. Saksassa humaanisuuden ja suvaitsevaisuuden aatteita kehittivät ja levittivät vapaamuurarit Johann Wolfgang von Goethe, Gotthold Ephraim Lessing, Johann Gottfried von Herder, Johann Gottlieb Fichte ja monet muut.

Vapaamuurarius on eri maissa ja eri aikoina saanut osakseen myös vastustusta ja vainoa. Ankarimmat vainot se sai kokea kansallissosialistisessa Saksassa. Vapaamuurariuden aatteet – ajatuksen vapaus, ihmisrakkaus sekä veljeys yli kansallisten, uskonnollisten ja poliittisten rajojen – eivät sovellu yhteen totalitaaristen järjestelmien kanssa.

Ei yhteistä kansainvälistä johtoa

Eri maissa olevilla vapaamuurarijärjestöillä ei ole yhteistä ylintä johtoa.  Loosit muodostavat eri maissa itsenäisiä keskusjärjestöjä eli suurlooseja, pääsääntöisesti yhden kussakin maassa. Näiden suurloosien noudattamien vapaamuurarijärjestelmien muodoissa ja tavoissa saattaa olla paljonkin eroavaisuuksia, mutta pääperiaatteet ja henkinen pohja ovat samat.

Useimmat näistä suurlooseista ylläpitävät ystävällisiä suhteita keskenään, muurarillisin termein lausuttuna tunnustavat toisensa. Tunnustettujen suurloosien alaisissa looseissa voi kuka tahansa suomalainen vapaamuurari ulkomaanmatkoillaan vierailla.

Joillakin suurlooseilla on myös valtioiden rajat ylittävää, keskenään sovittua toimintaa.  Tästä ovat esimerkkinä Ruotsi ja Suomi. Ruotsalainen vapaamuurarius toimii Suomessa ja suomalainen vapaamuurarius Ruotsissa.

Toiminta ja olemus

Vapaamuurarius toimii kahdella tavalla, sisäisesti ja ulkoisesti. Vaikka se ei olekaan hyväntekeväisyysjärjestö, se harjoittaa hyväntekeväisyystoimintaa. Niissä maissa, joissa vapaamuurarius on saanut pitkään toimia rauhassa, hyväntekeväisyys on varsin laajamittaista. Muun muassa sairaaloiden, koulujen ja vanhainkotien perustaminen ja ylläpitäminen kuuluvat vapaamuurarillisen hyväntekeväisyystoiminnan piiriin.

Hyväntekeväisyys ei ole kuitenkaan vapaamuurariuden varsinainen tarkoitus, vaan se on seuraus avuliaisuuden ja lähimmäisenrakkauden periaatteista.

Tärkeintä vapaamuurariudessa on sisäinen toiminta. Vapaamuurarius ei ole uskonto tai uskonnon korvike, mutta sen perustana on usko Jumalaan ja siveelliseen maailmanjärjestykseen. Vapaamuurarius ei ole oppijärjestelmä siinä mielessä, että se sisältäisi joitakin opinkappaleita, dogmeja. Senpä vuoksi sen sisältöä on vaikeata täysin selittää sanoin. Samoin kuin monet ihmiskunnan suuret opettajat ovat tehneet, opettaa vapaamuurariuskin symbolein ja vertauskuvin.

Eräs kirjoittaja yli 100 vuotta sitten sanoi: ”Symbolit herättävät aavistuksia. Kieli voi vain selittää. Sanat tekevät äärettömästä äärellisen, symbolit sen sijaan vievät hengen yli äärellisen rajojen. Ne ovat sellaisen merkkejä, mitä ei voida sanoin lausua.”

Vapaamuurariuden symbolit ovat peräisin osittain rakennustyöstä ja ammattikuntatavoista. Osa niistä on juutalaiskristillistä alkuperää ja eräät niistä ovat peräisin muinaisilta ajoilta. Opetus tapahtuu suurelta osin vertauskuvallisena.

 

Ydintoiminta tapahtuu looseissa

Vapaamuurarillisen toiminnan ydin ovat loosi-istunnot ja olennaisinta niissä on rituaali. Rituaali opettaa hyveitä. Se ei sisällä mitään uutta tai salaista oppia, sellaista, jota ei olisi opetettu kaikkina aikoina opastettaessa ihmistä toden, hyvän ja kauniin etsintään.  Oleellista rituaalissa on, että siinä itse kukin joutuu mieleenpainuvalla tavalla kasvotusten ihmisenä olemisen ja elämän suurten kysymysten kanssa.

Rituaali johtaa askel askeleelta kohti tietoa, joka ei ole omaksuttavissa järjen tai muistin avulla. Kysymys on pikemminkin ymmärtämisestä, tiedon omaksumisesta ihmisen oman syvimmän olemuksen elimelliseksi osaksi, jolloin se alkaa elää ja vaikuttaa. Näin se johtaa sisäiseen kehitystapahtumaan.

Vapaamuurariuden aatesisältö ja päämäärät eivät ole salaisia. Vapaamuurariuden opetusta levitämme parhaimmin, kun veli omassa elämässään toteuttaa opetustamme ja periaatteitamme.

Vapaamuurarius ei järjestönä ota kantaa poliittisiin kysymyksiin. Se pyrkii ainoastaan kasvattamaan jäseniään toimimaan vapaamuurariuden hengessä ja kuuntelemaan omantunnon ääntä omassa arkityössään ja jokapäiväisessä elämässään.

Tehtävä nykypäivän maailmassa

Onko vapaamuurariudella tehtävää nykyisessä maailmassa? Eikö se ole tämän päivän ihmiselle aikansa elänyttä, todellisuudelle vierasta haihattelua? Me elämme tiedon ja tieteen, erityisesti luonnontieteitten, suurta aikakautta. Inhimillisen tiedon määrä laajentuu valtavasti.

Monista vanhoista, totena pidetyistä uskomuksista on jouduttu perustelluista syistä luopumaan kerta toisensa jälkeen. Yhä useammat ihmiset uskovat, tai oikeammin ehkä luulevat uskovansa vain siihen, mikä voidaan todeta aistihavainnoin tai osoittaa matemaattisin laskelmin.

Kun yksityinen ihminen voi hallita tiedosta vain toivottoman pienen murto-osan, alkaa oma ajattelu tuntua turhalta. Olemme vaarassa menettää kosketuksen niihin totuuksiin, jotka eivät sisälly rationaalisen tiedon piiriin, ja joita ei voida käsittää pelkän järkeilyn avulla. Niiden näkemiseksi ja ymmärtämiseksi tarvitaan myös hiljentymistä, mietiskelyä ja sisäistä elämystä.

Nykyaikana tarvitaan oman itsensä kasvattamista, mutta ei suinkaan omahyväiseksi, muista ihmisistä eristäytyväksi individualistiksi, vaan ennen kaikkea kanssaihmisiksi. Tätä tarvitaan erityisesti nykymaailmassa, missä sekä yksilöt että kansat ovat toisistaan riippuvaisempia kuin koskaan aikaisemmin, maailmassa, jota siitä huolimatta repivät jyrkät ristiriidat, epäluulo, viha ja katkeruus. Sitä tarvitaan maailmassa, missä niin monet ihmiset elävät ahdistuksen tai tyhjyyden täyttämää elämää ilman uskoa, ilman toivoa ja ilman rakkautta.

Henkistä rakennustyötä

Vapaamuurarius ei suinkaan katso olevansa ainoa oikea tapa. Tällainen kanta olisi vapaamuurarihengen vastainen. Henkisessä rakennustyössä voidaan käyttää erilaisia rakennustapoja eikä niiden tarvitse olla vaihtoehtoisia keskenään.

Näin siis vapaamuurarius on elämäntaidon oppi. Jos joku pääsee niin pitkälle muuraripolullaan, että toteuttaa tätä oppia ajatuksissaan, puheissaan, asenteissaan ja käyttäytymisessään jokapäiväisessä elämässä, hänelle vapaamuurariudesta on tullut elämäntapa.

 

Lisää tietoa vapaamuurariudesta

Lisätietoa vapaamuurariudesta löytyy lukuisista asiallisista julkaisuista, joita voi ostaa kirjakaupoista ja lainata kirjastoista. Suosittelemme mm. seuraavia teoksia:

Reijo Ahtokari: Salat ja valat
Vapaamuurarit suomalaisessa yhteiskunnassa ja julkisuudessa 1756-1996
Väitöskirja. SKS 2000. ISBN 951-746-172-0

Reijo Ahtokari: Secrets and Oaths
Freemasonry in Finnish Society and Public Record 1756-1996
Academic dissertation. SKS 2000. ISBN 951-746-172-0.

Näkymättömän temppelin rakentajat – Suomalaisen vapaamuurariuden historia
Otava 2004 (2nd edition). ISBN 951-1-19374-0

Harri Heino: Mihin vapaamuurari uskoo?
Suomalaisten vapaamuurarien arvot, etiikka ja uskonnollisuus
Kirkon tutkimuskeskuksen julkaisu numero 65, 1995. ISBN 951-693-203-7

 

Liitännäisasteet

Kun vapaamuurarius 1700-luvun alussa vakiintui vapaiden ja oikeutettujen muurarien suurloosin toimesta kolme astetta käsittäväksi järjestelmäksi, alkoi se varsin nopeasti myös maantieteellisesti levitä ja samalla, erityisesti Ranskassa, ryhdyttiin melko pian kehittelemään myös uusia asteita, joiden pohjalta syntyi vapaamuurarillisia ritarikuntia ja järjestöjä. Erilaisia asteita tunnetaan satoja, joista useimmat kuitenkin ovat hävinneet aktiivisesta käytöstä. Myös Suomeen on rantautunut näitä liitännäisasteita Suomen suurloosin sateenvarjon alla. Niillä on omat itsenäiset organisaationsa ja ne on yleensä perustettu englantilaisten vastaavien järjestöjen toimesta ja myöhemmin muodostaneet omat kansalliset Suurchapterit tai ritarikunnat.

Näitä asteita ovat Merkkimestarimuurarit, Royal Ark Mariner, Royal Arch, Muinainen ja Oikeutettu riitti, Temppeliritarit, Maltan ritarit, Konstantinuksen Punainen Risti ja Royal Order of Scotland. Näistä osa edellyttää jäseniltään kristillistä uskoa. On myös huomattava, että näiden vapaamuurarillisten ritarikuntien juuret eivät ole historiasta tunnetuissa ritarikunnissa, vaikka yhtäläisyyksiäkin löytyy. Vapaamuurarit, jotka haluavat syventää ymmärrystään aatteestamme, voivat liittyä näihin. Kaikkien asteiden saaminen kestää yleensä jopa useamman vuosikymmenen.