Vapaamuurarimusiikki

Sibelius sävelsi rituaalimusiikin

Musiikkia käytetään eri maiden vapaamuurarirituaaleissa vaihtelevassa määrin. Onpa sellaisiakin rituaaleja, joihin ei kuulu musiikkia lainkaan. Suomalainen sininen rituaali on ainoa, jossa musiikki on tiiviisti integroitu rituaaliin.

Suomalaisilla vapaamuurareilla on ollut onni saada rituaalimusiikkinsa omalta säveltäjämestariltamme. Jean Sibeliuksen Rituaalimusiikki opus 113 on kokonaisuus, joka avaa musiikin keinoin vapaamuurarirituaalin symboliikkaa poikkeuksellisen syvällisellä tavalla.

Urkuharmonille ja lauluäänelle sävelletty, alun perin kahdeksanosainen Rituaalimusiikki op. 113 kuultiin ensimmäisen kerran tammikuun 12. päivänä 1927 Suomi loosin istunnossa tenori Wäinö Solan ja urkuri Arvi Karvosen esittämänä. Teoskokonaisuus täydentyi ja muokkautui yli 20 vuoden kuluessa.

Kesällä 1948 valmistui uruille ja lauluäänelle sävelletty uudistettu versio. Osa tähän versioon sisältyvästä musiikista on Sibeliuksen aivan myöhäisintä tuotantoa, ajalta, jolloin hän ei enää saattanut valmiiksi laajoja teoksia.

Rituaalimusiikista op. 113 on löydettävissä selkeitä viitteitä Sibeliuksen myöhäiskauden sävellyksiin, kuten 1922 valmistuneeseen Andante festivoon jousikvartetille sekä 1925–1931 syntyneisiin urkuteoksiin Postludium ja Surusoitto. Myös 6. sinfonian alun sävelkulkujen hengen ja teoksen doorilaisen kirkkosävellajin voi tulkita viittaavan Rituaalimusiikkiin op. 113.

Rituaalimusiikin op. 113 ainutlaatuisuutta kuvaavat erinomaisesti Wäinö Solan syvälliset ajatukset:

”Kaunis ylevähenkinen musiikki on juhlistanut kokouksien menot, antanut meille silmäyksen taiteen vakavuuteen, kohottanut mielen elämän arkipäiväisyydestä korkeampaan, henkevämpään elämänpiiriin ja tuonut rauhaa ja lohdutusta kuolemankin kohdatessa. Sibelius on tässä sävellyksessään luonut kauniin monumentin.”

Sola kuvaili tunnelmia kirjeessään apteekkari Berndt Forsblomille seuraavasti:

”Sibeliuksen musiikki on nyt valmis ja ihana se on. Siinä on laulupuolta enemmän kuin luuletkaan. Sibba on etsinyt sanoja hamasta Konfutsesta alkaen ja löytänyt ihania runollisia helmiä Rydbergiltä, Schilleriltä ja Goethelta. Sinun esittämäsi Simeliuksen runo on saanut kaikkien suloisimman asun. Sibban sävellykset voidaan esittää joko laulun kanssa tai ilman sitä ja surumarssi on vallan suurenmoinen. Suomi loosi voi olla onnellinen omistaessaan tämän musiikin. – – – Ollappa suuret urut suuressa kirkossa ja orkesteri lisänä, niin sanompa että ällistyisi siinä monikin aika pahasti.”